Rövassin leirikoulumme 20.-22.9
Ensimmäisen leirikoulupäivän yllätykset
Ohjelmassa oli aluksi majoittuminen, jolloin otimme haltuun porukalla sovitut huoneet, sitten hieman reppujen purkua ja sääntöjen kertausta yhdessä.
Lähistöllä olimme jo huomanneet tämän tullessamme: metsäkauriin tai valkohäntäpeuran luuranko oli enää jäljellä ja mietimme, mitä oli tapahtunut. Luultavasti ilves oli sen saanut saaliikseen. Tutkimme ja kuvasimme jäljelle jäänyttä ruhoa, aika tuore tapaus.
Lounaan jälkeen aloimme ihmetellä vesihanoissa veden ja paineen hiipumista. Saimme apua kiinteistönhoitajalta, kohta tuomio olikin melkoinen: vesipumpppu on rikki.
- Mitä tehdä?
Vaihtoehtoja meillä oli nämä:
1. Päättää leirikoulu tähän, palata hiljalleen koululle ja kotiin.
2. Jatketaan leirillä ja sitoudutaan kantamaan käyttövesi merenrannasta ämpäreillä, kukin taitonsa ja jaksamisensa mukaan.
Äänestystulos oppilaiden keskuudessa oli yksimielinen: - Jatketaan.
Siispä näin päätettiin tehdä!
Saimme luvan kiinteistöhuollosta jatkaa, wc:t aioimme huuhdella kantovedellä, iltapesut vadista, merivedellä sekin.
Onneksi juomavesi ja hammaspesuvesi hoituisi lähdevedellä, jota meillä olisi n. 40 litraa, 20 hengelle kahdeksi vuorokaudeksi. Laskimme sen riittävän, kun säännöstelemme sitä.
Alex hoitamassa yhteisvastuuta eli vedenkannossa. |
Ylärivi, vasemmalla: Wiltsu, Daniel, Fahd ja Lauri hämmästelevät peuran ruhoa.
Ylärivi, oikealla: futista pelasimme, aina kuin oli vain hetkikin vapaata.
Alarivi, vasemmalla: lounaskattaus on valmiina, vastuuvuorossa Alex ja Jesper.
Alarivi, oikealla: luontokuvauskurssimme alkoi.
Toinen leirikouluaamu koitti ja kalastajat olivat valmiina
Metsävaahteran ympärysmitta vaati kolmen oppilaan kädet: Fahd, Sofi ja Alex mittaavat. |
Rövassin kaunis lehtometsävyöhyke
Vaihdoimme vuoroja, opiskelimme puulajeja, kun uudet kalastajat rannassa koettivat onneaan.
Kiersimme luonnossa, kuvasimme syksyn värejä.
Opiskelimme ja kertasimme YPIn osioita: yhteyttämisen, jonka koko luokkamme osaa soveltaen hienosti.
Ihastelimme komeita ruskan värejä ja opimme, että
kuuman ja lämpimän kesän ansiosta puiden
energiavarastot ovat sokeria täynnä. Tämä on syynä punaisena ja oranssina hehkuvaan ruskaan tutkijoiden mukaan. Kertasimme myös ravintoketjun lahottajat ja hajoittajat, joita vanhojen tammien ja lehmusten juurilta löysimme runsaasti.
Pihamaan jalavan ja tuttujen lehtipuiden lehdet olikin tuoreprässätty vihkoihin
jo eilen. Lehtiä piti etsiä lähimaastosta ja piha-alueelta parisuunnistuksena.
Oppilaat ovat kehittyneet luontokuvauksessa paljon,
innostusta riitti ja taitoakin karttui.
Kolme kaverusta: Wiltsu, Jesper ja Lauri |
Lajikirjo luonnonvaraisella polulla on
valtava - metsä oli monimuotoinen!
Tunnistimme ainakin nämä:
Metsälehmus, jalava, kynäjalava,
metsävaahtera, tammi, koivu ja pihlaja.
Havupuitakin oli jonkun verran murto-
vyöhykkeen maisemassa: kuusi, mänty
ja kataja.
Polkujen reunamilla kasvoi tuttua:
metsämansikkaa, metsäkortetta,
mustikkamättäitä. Tunnistimme myös
kynsisammalen, rahka- ja karhun-
sammalen, sulkasammaltakin löytyi.
Lähdimme rantaan katsomaan tilannetta, tältä siellä näytti:
Annen kalankäsittely eli perkauskoulu alkoi
Anne opettaa kalan rakenteen saloja, aloitettiin 16 ahvenen ja yhden hauen perkaaminen. Jesper, Fahd, Kasper keskittyvät. |
Annen johdolla suomustettiin, suolistettiin ja opeteltiin kalan uimarakko, sydän, maksa ja kaikki tarpeellinen. Oppikirjana meillä oli Tutkimusmatka 4 matkassa ja 4.luokkalaisemme saivat oivan oppitunnin kala-asioissa. 5. luokkalaisille viime vuoden kertausta, hyvin muistimme evät, uimarakon ja niiden tehtävät.
Vanha hyvä periaate: Se ken kalan nappaa, se myös perkaa saaliin! - Wiltsu ja Jesper työssä |
Jesperin hauki, 850 g. |
Viimeistä iltaa kohti, yhdessä
Halsteri on valmis nuotiolle, Wiltsu onnistui hyvin. |
Leirikoulupäivämme olivat sujuneet hyvin.
Olimme selviytyneet kantovedellä, kiitos kaikkien.
Kalastajat jaksoivat keskittyä pitkään, perkaus oli kaikille ensikertainen kokemus.
Nyt osaamme, kiitos Anne!
Leikkiäkin ehdimme: pelata lautapelejä, korttia sekä ulkona futista ja heppailua.
Sofin hieno esterata.
Lähtöpäivä ja arviointikierros
Jokainen mietti, mikä minusta oli leirikoulussa parasta. Monella oli mielessä kalastaminen ja se, että sai myös saalista. Aikuiset olivat yhtä mieltä siitä, että parasta oli se, että selvittiin!
Me Selviytyjät!
Nuotiolla maistuivat halstratut ahvenet, hauki, grillattu makkara jälkkäriksi lettuja sekä namuja! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti