Rakkohaurututkimuksemme jatkuu
Olemme jokasyksyiseen tapaan tänään 1.9 tutkineet Itämeren tilaa Kopparnäsissä, Inkoossa.
Tällä kertaa arvioimme silmämääräisesti veden näkösyvyyttä, kirkkautta, rakkohauruesiintymiä sekä pieneliöiden määrää näytteissä.
Rakkoahauruesiintymät olivat vaihtaneet paikkaa hieman viime syksystä. Punainen sijaintipallukka osoittaa nyt runsaimmat esiintymät.
Suurin ilonaihe olivat korvameduusat, joita tapasimme massoittain rannoilla. Kaikkein runsaimmat esiintymät samalla alueella.
Korvameduusat - siinä vasta hieno laji!
Opimme näkemään niitä kaiken aikaa tarkemmin ja enemmän!
Miten hieno YPIn oppitunti.
Jesperin kysymys: -Mitenköhän ne talvehtivat? ….hmm, päätettiin selvittää.
Luimme ja opimme, että ne ovat Itämeren avainlajeja ja talvehtivat polyyppeina meren pohjassa.
Ja saimme tietää, miksi ne ajautuvat sankoin joukoin sisäsaariston rannoille syksyisin.
Tässä erinomainen luontoartikkeli aiheesta:
Mitä muuta tänään näimme ja kuulimme?
Nuoren vasta nahkansa luoneen rantakäärmeen. Se oli aivan musta, ilman keltaisia poskirenkaita.
Kuulimme vanhemmalta käärmetutkijalta, että renkaat katoavat ensimmäisessä nahkanluonnissa joksikin aikaa. Olemme tutustuneet tähän käärmetutkijaan juuri Kopparnäsissä. Hän näytti meille tänään kaksi uutta kyykäärmeiden talvehtimispaikkaa ja niiden pesäkolot. On upeaa saada häneltä aina lisää tietoa käärmeistä. Tänään kuulimme myös vaskitsan eli kuparikäärmeen määritelmän - matelija, jalaton lisko.
Tiesitkö, että vain Ahvenanmaalla elävä kanervakäärme on Suomen ainoa kuristajakäärme?
Inkoolaisen käärmetutkijan saldo käärmeiden havainnoissa on tältä vuodelta 640. Meillä uskoisin luvun liikkuvan 20 paikkeilla.
Tänään saimme molemmat kolmen rantakäärmeen lisän havaintoihimme. Hienoa!
 |
| Vikkelän rantakäärmeen ikuisti Alex ja meressä kelluvan nahkan kuvasi Lauri. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti