lauantai 24. syyskuuta 2022

Me Selviytyjät!

Rövassin leirikoulumme 20.-22.9

Ensimmäisen leirikoulupäivän yllätykset



Ohjelmassa oli aluksi majoittuminen, jolloin otimme haltuun porukalla sovitut huoneet, sitten hieman reppujen purkua ja sääntöjen kertausta yhdessä.

Lähistöllä olimme jo huomanneet tämän tullessamme: metsäkauriin tai valkohäntäpeuran luuranko oli enää jäljellä ja mietimme, mitä oli tapahtunut. Luultavasti ilves oli sen saanut saaliikseen. Tutkimme ja kuvasimme jäljelle jäänyttä ruhoa, aika tuore tapaus. 

Lounaan jälkeen aloimme ihmetellä vesihanoissa veden ja paineen hiipumista. Saimme apua kiinteistönhoitajalta, kohta tuomio olikin melkoinen: vesipumpppu on rikki. 

- Mitä tehdä?
Vaihtoehtoja meillä oli nämä:
1. Päättää leirikoulu tähän, palata hiljalleen koululle ja kotiin.
2. Jatketaan leirillä ja sitoudutaan kantamaan käyttövesi merenrannasta ämpäreillä, kukin taitonsa ja jaksamisensa mukaan.

Äänestystulos oppilaiden keskuudessa oli yksimielinen: - Jatketaan.
Siispä näin päätettiin tehdä!
Saimme luvan kiinteistöhuollosta jatkaa, wc:t aioimme huuhdella kantovedellä, iltapesut vadista, merivedellä sekin. 
Onneksi juomavesi ja hammaspesuvesi hoituisi lähdevedellä, jota meillä olisi n. 40 litraa, 20 hengelle kahdeksi vuorokaudeksi. Laskimme sen riittävän, kun säännöstelemme sitä.

Alex hoitamassa yhteisvastuuta eli vedenkannossa.


Ylärivi, vasemmalla: Wiltsu, Daniel, Fahd ja Lauri hämmästelevät peuran ruhoa.
Ylärivi, oikealla: futista pelasimme, aina kuin oli vain hetkikin vapaata.

Alarivi, vasemmalla: lounaskattaus on valmiina, vastuuvuorossa Alex ja Jesper.
Alarivi, oikealla: luontokuvauskurssimme alkoi.

Toinen leirikouluaamu koitti ja kalastajat olivat valmiina

Ylärivi vasemmalta: Jesper ja jigit.
Ylärivi oikealla: kalastussää oli raikas, kalastajat Lauri, Wiltsu ja Jesper.

Alarivi vasemmalta: Fahd onkimassa.
Alarivi oikealla: Daniel innostui, kun saalista alkoi nousta.


Metsävaahteran ympärysmitta vaati
kolmen oppilaan kädet:
Fahd, Sofi ja Alex mittaavat.

Rövassin kaunis lehtometsävyöhyke

Vaihdoimme vuoroja, opiskelimme puulajeja, kun uudet kalastajat rannassa koettivat onneaan.

Kiersimme luonnossa, kuvasimme syksyn värejä.
Opiskelimme ja kertasimme YPIn osioita: yhteyttämisen, jonka koko luokkamme osaa soveltaen hienosti.

Ihastelimme komeita ruskan värejä ja opimme, että 
kuuman ja lämpimän kesän ansiosta puiden 
energiavarastot ovat sokeria täynnä. Tämä on syynä punaisena ja oranssina hehkuvaan ruskaan tutkijoiden mukaan. Kertasimme myös ravintoketjun lahottajat ja hajoittajat, joita vanhojen tammien ja lehmusten juurilta löysimme runsaasti.

Pihamaan jalavan ja tuttujen lehtipuiden lehdet olikin tuoreprässätty vihkoihin
jo eilen. Lehtiä piti etsiä lähimaastosta ja piha-alueelta parisuunnistuksena.
Oppilaat ovat kehittyneet luontokuvauksessa paljon, 
innostusta riitti ja taitoakin karttui.



Kolme  kaverusta: Wiltsu, Jesper ja Lauri
    Lajikirjo luonnonvaraisella polulla on 
    valtava - metsä oli monimuotoinen!

    Tunnistimme ainakin nämä:
    Metsälehmus, jalava, kynäjalava, 
    metsävaahtera, tammi, koivu ja pihlaja.

     Havupuitakin oli jonkun verran murto- 
     vyöhykkeen maisemassa: kuusi, mänty
     ja kataja.

     Polkujen reunamilla kasvoi tuttua:                     
     metsämansikkaa, metsäkortetta,
     mustikkamättäitä. Tunnistimme myös
     kynsisammalen, rahka- ja karhun-
     sammalen, sulkasammaltakin löytyi.


Lähdimme rantaan katsomaan tilannetta, tältä siellä näytti:




Annen kalankäsittely eli perkauskoulu alkoi

Anne opettaa kalan rakenteen saloja,
aloitettiin 16 ahvenen ja yhden hauen perkaaminen.
Jesper, Fahd, Kasper keskittyvät.


Annen johdolla suomustettiin, suolistettiin ja opeteltiin kalan uimarakko, sydän, maksa  ja kaikki tarpeellinen. Oppikirjana meillä oli Tutkimusmatka 4 matkassa ja 4.luokkalaisemme saivat oivan oppitunnin kala-asioissa. 5. luokkalaisille viime vuoden kertausta, hyvin muistimme evät, uimarakon ja niiden tehtävät.

Vanha hyvä periaate:
Se ken kalan nappaa, se myös perkaa saaliin!
- Wiltsu ja Jesper työssä

Jesperin hauki, 850 g.

Viimeistä iltaa kohti, yhdessä

Halsteri on valmis nuotiolle,
Wiltsu onnistui hyvin.


Leirikoulupäivämme olivat sujuneet hyvin.
Olimme selviytyneet kantovedellä, kiitos kaikkien.

Kalastajat jaksoivat keskittyä pitkään, perkaus oli kaikille ensikertainen kokemus.
Nyt osaamme, kiitos Anne!

Leikkiäkin ehdimme: pelata lautapelejä, korttia sekä ulkona futista ja heppailua.






Sofin hieno esterata.

Lähtöpäivä ja arviointikierros

Jokainen mietti, mikä minusta oli leirikoulussa parasta. Monella oli mielessä kalastaminen ja se, että sai myös saalista. Aikuiset olivat yhtä mieltä siitä, että parasta oli se, että selvittiin! 

      Me Selviytyjät!

Nuotiolla maistuivat halstratut ahvenet, hauki, grillattu makkara
jälkkäriksi lettuja sekä namuja!

torstai 1. syyskuuta 2022

Itämeri-tutkimusta Kopparnäsissä

 Rakkohaurututkimuksemme jatkuu

Olemme jokasyksyiseen tapaan tänään 1.9 tutkineet Itämeren tilaa Kopparnäsissä, Inkoossa.


Tällä kertaa arvioimme silmämääräisesti veden näkösyvyyttä, kirkkautta, rakkohauruesiintymiä sekä pieneliöiden määrää näytteissä.
                                                                                    


                                                    Rakkoahauruesiintymät olivat vaihtaneet paikkaa hieman viime syksystä. Punainen sijaintipallukka osoittaa nyt runsaimmat esiintymät. 


Suurin ilonaihe olivat korvameduusat, joita tapasimme massoittain rannoilla. Kaikkein runsaimmat esiintymät samalla alueella.





Korvameduusat - siinä vasta hieno laji!



Opimme näkemään niitä kaiken aikaa tarkemmin ja enemmän!

Miten hieno YPIn oppitunti.
Jesperin kysymys: -Mitenköhän ne talvehtivat? ….hmm, päätettiin selvittää.
Luimme ja opimme, että ne ovat Itämeren avainlajeja ja talvehtivat polyyppeina meren pohjassa.
Ja saimme tietää, miksi ne ajautuvat sankoin joukoin sisäsaariston rannoille syksyisin.



Tässä erinomainen luontoartikkeli aiheesta:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/19/korvameduusan-korva-onkin-sukurauhanen                                                                                                  

Mitä muuta tänään näimme ja kuulimme?

Nuoren vasta nahkansa luoneen rantakäärmeen. Se oli aivan musta, ilman keltaisia poskirenkaita.
Kuulimme vanhemmalta käärmetutkijalta, että renkaat katoavat ensimmäisessä nahkanluonnissa joksikin aikaa. Olemme tutustuneet tähän käärmetutkijaan juuri Kopparnäsissä. Hän näytti meille tänään kaksi uutta kyykäärmeiden talvehtimispaikkaa ja niiden pesäkolot. On upeaa saada häneltä aina lisää tietoa käärmeistä. Tänään kuulimme myös vaskitsan eli kuparikäärmeen määritelmän - matelija, jalaton lisko.
Tiesitkö, että vain Ahvenanmaalla elävä kanervakäärme on Suomen ainoa kuristajakäärme?


Inkoolaisen käärmetutkijan saldo käärmeiden havainnoissa on tältä vuodelta 640. Meillä uskoisin luvun liikkuvan 20 paikkeilla. 
Tänään saimme molemmat kolmen rantakäärmeen lisän havaintoihimme. Hienoa!



Vikkelän rantakäärmeen ikuisti Alex ja  
meressä kelluvan nahkan kuvasi Lauri.



Hieno retki, tulet tehtiin ja eväätkin maistuivat. Oppilaiden kuvat olivat hienoja, opittiin taas uutta ja kerrattiin Itämeri-asioita.