Alussa oli vain aavistus kuninkaan tulosta …
Laadimme kirjoitustunnilla ja läksynä oman roolihahmon ympärille tarinan. Ne onnistuivat mainiosti, luokaltamme löytyi näitä hahmoja 1500-luvun Ruotsin kuningaskunnasta, asumuksena kaikilla Itämaan alueen Raaseporin linna:
Kuningas Kustaa Vaasa, leipuri, sotamies, joka myöhemmin ylennettiin sotapäälliköksi; olutmestari, kalastaja sekä tynnyrintekijän tytär.
Elämää Raaseporin linnassa
Oli normaali maanantai, mutta tein vain omaa työtäni, eli leivoin, palkka ei ollut kummoinen muttei hyväkään, ystäväni Perttikin kuoli viime viikkona maksatautiin! Mutta pyh, siitä! Maanantaina kuningas oli tulossa! Aloin paniikissa leipomaan, kaikki työläiset jo tiesivät, että linna voi kestää maksimissaan kuninkaan johdossa enää pari vuotta! Siinähän on kumma mies! Jos tein huonoa ruokaa... minun piti aina tehdä hienoimpaa leipää!
En tiennyt mitä tai milloin hän tulee, työskentelen vuodet, päivät, sekunnit, minuutit, ja saan olutta, noh ei ole kumma palkka! Olut on ainoa asia joka pitää meidät yhdessä työskentelemässä kapinoimatta tai alkamasta vihaiseksi!
Kun kuningas tuli hevosellaan sisään, kaikki tervehti kuningasta, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut paljoa, hän vain meni katsomaan muiden työtä, mutta sitten oli minun vuoro... tervehdin ja sanoin ”PÄIVÄÄ HERRANI, HALUAISITKO MAISTAA TÄTÄ HIENOA LEIPÄÄ?”
Katsoin pelokkaasti kun Kustaa Vaasa nosti hänen käden ja aloitti kurkottaa leipään
Sanoin hiljaa ”onko... on- .... Onko se hyvää?” Kustaa Vaasa näytti vihaiselta ja päästi kätensä ja huusi ”POIKA, PUHU KOVEMPAA, JA ÄLÄ PUHU KUN SINULTA EI KYSYTÄ, ONKO TÄMÄN SELVÄ?!!?!” Nyökytin hiljaa.
Kustaa katsoi, kun nostosiltaa nostettiin ikkunasta ”NE ****** MERI****** ******### ROSVOT JOTKA *****” Kustaa Vaasa näki kalastajan merellä ja ajatteli ”mhhh...”
Kuningas otti kaikki leipäni ja muut kakkuni ja muut ja jatkoi matkaansa.
Kuninkaan tulo oli iso juttu linnassa, Kustaa Vaasa otti hevosensa, ja lähti ovesta pitkin nostosiltaa. Kustaa katsoi, kun eräs sotamies nostisiltaa.
———————————————MYÖHEMMIN——————————————————
Lähdin alas ja huusin ”MINÄ LÄHDEN” minua alkoi saartaa vouti, ja muut sotamiehet Vouti sanoi ”MITEN, KEHTAAT?! P Ä Ä POIS!!!”
Aloin juoksemaan ja monet sotamiehet hevosilla alkoivat jahtaamaan minua, nostin nostosillan nopeasti ja hyppäsin veteen, minä huijasin kuolemani mutta minua vielä etsittiin koska se ei ollut kauhean uskottavaa!
Uin kunnes näin isoja miehiä jotka aiheuttivat kaaosta kylässä, tulta, tuhoa, kuolemaa, ! Ajattelin ”VIIKINGIT!” Näin kuninkaan matkalla, mutta näin puskan takaa että siellä oli viikinkejä
Ajattelin ”onko tämä Kustaa Vaasan loppu?” Mutta sitten näin sotamiehen joka surmasi viikingit ja näin että kuningas puhui jotain sotamiehelle, sotamies näytti kiitolliselta.
————-VÄHÄN MYÖHEMMIN————-
En voinut mennä takaisin enään linnaan, minä menen Ruotsiin! Hankin uuden elämän kuninkaan joukoissa!
———— ——— MONTA MONTA, MONTA, MONTA, MONTA, VIIKKOA MYÖHEMMIN——— Olin uupunut, ja onneton, kunnes huomasin kukkulan päässä alkoi Ruotsi!
Mutta sotamiehet saartoi minua ja minut vietiin Ruotsiin, linnaan, vankilaan, mietin oliko se sen arvoista? ??
Oliko tämä tämän leipurin loppu?
EI, MUUT KAPINOIJAT VAPAUTTIVAT MINUT!
Daniel
Kiitos opastuksesta, kuvamuistoista Annelle ja Danielille hienosta tarinasta!
Retkipäivän kruunasi vierailu Tammisaaren keilahallilla
 | |
Ensi viikolla lähdetään odotettuun leirikouluun Seilin saarelle, nähdään siellä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti