Päivä Bågaskärillä

 Itämerellä, Inkoon ulkosaaristossa

Itämeri-opintomme huipentuivat päiväretkelle Inkoon ulkosaaristoon 8.5.

Siellä meitä odotti Meripelastusseuran Bågaskär ja saari-isäntänä Teemu Hotanen.

Lauri valmiina matkaan.

Aamu valkeni kylmänä mutta niin kirkkaana.

Eväät pakattiin Inkoon pienvenesatamassa taksiveneeseen ja matka kohti Bågaskäriä saattoi alkaa.

Tämä oli lukuvuoden viimeinen opintoretkemme, ilmassa hieman haikeuttakin.

Luvassa oli kuvaustehtäviä, meripelastustoiminnan esittelyä ja nykyisen koulutuskeskuksen tiloihin tutustumista.

Olipa luvassa vartiotornissa käynti (ehkä…)ja Teemun yksityiseen museoon tutustuminenkin.

Mutta ensin piti päästä matkaan.

Matkalla…

Merimatka Mirellalla, kapteeni Tomas Backmanin kyydissä.

 Perillä…

Venelaituri Bågaskärillä.

Eväslaatikot vietiin koulutuskeskuksen keittiölle ja sitten Teemun yksityiselle merenkulun ja meripelastukseen liittyvälle museolle takaisin rantaan. 

Museo tunnetaan saarella nimellä ’Verkkovaja’.

Kyseltävää ja katseltavaa riitti, pelastukseen tarvittavat välineet olivat jopa 100 v. vanhoja, Teemu on varsinainen keräilijä.

Kuvan Itämeren norpan kohtalo kiinnosti kovasti Kasperia, Lauria ja Danielia.

Kuvata sai ja tallensimme valintamme mukaan omille iPadeille kiinnostavia juttuja.

Teemu jaksoi opastaa ja kertoo tässä
tärkeästä miinanraivaustyöstä sodan aikana ja sen jälkeen.

Tornissa…

Kuvattu vartiotornin kiikarin linssin läpi.

Hyvällä säällä näkymät tornista aukeavat Tallinnan rannikolle saakka.

Saaren maisemia…           

Kiitos päivästä ja näkemiin, Bågaskär!

                   

                                         

Kopparnäs kutsui - monialaisten opintojen MOK-viikkoon

 Ihmeellinen Itämeri

Olimme alkuviikon päivät Kopparnäsissä

5.-6.luokkalaisten kesken                

tutkimassa meriveden tilaa 

ja mittailemassa sen laatua talven jälkeen.

Tehtävät oli pohdittu, oppilaat jaettu ryhmiin ja hommat saattoivat

alkaa.

Samaan aikaan ylhäällä Rävbergetin huipulla Ilona-ope

kertoi merilinnuista ja kaukoputkella havainnointi onnistui

hienosti.

Kalalokkeja, harmaalokkeja, haahkoja, isokoskeloita, joutsenia, kalatiiroja sekä yksittäinen pääskykin bongattiin.

Kaikkein kiinnostavimmaksi luontohavainnoksi taisivat silti päästä lukuisat soidinmenojaan pitäneet rantakäärmeet.

Käärmeiden Kopparnäs

Niitä havaittiin jo perjantaina, kun olimme oppaina toimineiden oppilaiden: Danielin, Laurin ja Ingan kanssa valmistelemassa tulevaa MOK-viikkoa Kopparnäsissä. Kuvassa Inga.

Havaitsimme silloin myös talvihorroksesta heränneen kyykäärmeen, jota saatoimme rauhassa kuvata.

Ihmeellinen Itämeri

Maanantain ja tiistain ryhmille saatoimme tarjota:

Meriveden pH-mittausta, rakkohaurututkimista sekä eliöiden tunnistusta, jääkauden merkkien tunnistamista silokallioilta sekä paljon oppia käärmeistä.

Kopparnäsin kallioilla tehtiin tutkimusta, hienosti parityönä ja oppailta tietoja kysellen.

Päivät kuluivat nopeasti, sää suosi vesitutkimuksia ja olemme valmiita Luonto-Liiton kouluvierailijaa kuuntelemaan. Ritva Kivikkokangas-Sandgren saapuu torstaina ja perjantaina koulullemme.

Kiva kuulla, mitä hän kertoo meille lisää Itämeren ihmeistä.

Me olemme tietoisia Itämeren erityispiirteistä ja osaamme silloin myös vaalia ja suojella yhteistä 

ympäristöämme.

Näkemiin Kopparnäs!

Hienot retket, hieno porukka!

 Leirikoulu Rövassissa 24.-25.4

Leirikoululaiset matkalla rantaan kivikompassin tekoon - historiaa oppimassa.
Mukana päivässä iloksemme myös Erkki-vaari.

Takatalvi ja uusi lumi maassa 

Suunnitelmat ovat koetuksella, kun takatalvi näyttää luonnon voimansa. Aamulla oli lämpöasteita +2C, tiet jäässä, lunta 20 cm ja kesäkumit alla.

Onneksi pääsimme turvallisesti perille ja kun varusteet ovat hyvät, ei takatalvikaan haittaa hommia.

Jääkaappi oli retkimallia: kestävä laatikko keittön portailla - hyvin toimi.

Meillä oli paljon tutkittavaa ja opittavaa Rövassin ja Inkoon historiasta.

Rövassin rannassa teimme heti innolla     

kokeita muhkeilla lumipalloilla. 

Kuinka nopeasti tai hitaasti ne sulaisivat?

Totesimme yhdessä, että…

Melko pian, mutta hetken kelluivat osin pinnalla, suuri osa veden alla - kuin jäävuoret!

Hyistä oli merivesi!

Sitten lounas ja kivikompassin tekoon.

Sofi ja Inga tutkivat jääpallojaan.

Historiaa oppimassa - kuinka tehdään kivikautinen kivikompassi

Saimme leirikoulua varten ohjeistusta ja konsultaatiota Kristin Lauharolta, joka kertoi kivikompasseja rakennetun keskiajalla etenkin rannikkoseudulla länsipuolella maata. Todennäköisesti myös Inkoossa.

Ajatuksena oli auttaa merenkulkijoita, kalastajia ja rannikkoseuduilla asuvia. Suunnat saatiin luonnonmerkeistä, tähtitaivaan kuvioista ja vanhan kansan tietämyksestä.

Me käytimme tärkeimmän suunnan eli pohjoisen varmistamiseen kompasseja sekä GPS-varmistinta.

Muuten teimme ohjeen mukaan:

• jokainen sakara on 45˚ kulmassa seuraavaan, merkitsimme ensin pääilmansuunnat maastoon

• keskuskivi on muita jykevämpi, jotta se erottuu maastossa tai kalliolla

• pääilmansuuntien kivet valittiin isommiksi ja sakarat tehtiin pitemmiksi kuin väli-ilmansuuntien sakarat

• vain pohjoisnuoleen tulee kolmiokärki

Kivikompassin paikaksi valittiin hieman syrjässä oleva kohta,
 jotta se saisi olla rauhassa mahdollisimman pitkään.

Hyvästi, Rövass

Tämä oli 5.-6.luokkalaistemme viimeinen yhteinen leirikoulumme, ja tärkeä meille olikin.

Pelasimme yhdessä, jaoimme kaverin kanssa huoneen.

Keittiövuorojen vastuut hoidettiin todella hienosti ja tarkasti.

Kaikesta huomasi, että olemme jo kokeneita leirikoululaisia.

Seuraamme ohjelmaa, mutta nautimme myös vapaista hetkistä.

Vaahteran ympärysmittaan tarvittiin jo lähes koko pienryhmä.