torstai 28. huhtikuuta 2022

Kopparnäsin komeat käärmeet

 Linturetki, josta tulikin käärmeretki


Annen kuvaamat rantakäärmeet Kopparnäsissä.
Lähdimme matkaan 12.4 kohti Inkoon                    
Kopparnäsin luonnonsuojelualuetta
tavoitteena nähdä korkean 
Rävbergetin kallion
huipulta kauas Porkkalanselälle.

Näimme saaristolaisten käppyrämäntyjen juurella makaavan ensin muutaman luontovalokuvaajaan, joilla oli valtavat objektiivit kameroissaan. Saimme 
kehotuksen liikkua rauhallisesti ja kutsun tulla lähemmäs.

Syykin selvisi meille pian:

Katselimme hiljaa ihmetellen, kuinka rantakäärmeet tanssivat toisiinsa kiemurrellen keväistä soidinmenoaan.

Upeaa!
Tällainen tuuri meillä!


Jatkoimme kohti rantaa

Kiikaroimme hetken vielä kauas merelle, näimme odotetusti alliparvia, kuulimme niiden kaikuvat huudot ALLII-ALLII. Haahkapariskunnat tunnistimme jo kaukaa, kauniin mustavalkoisen koiraan erotimme jo lennosta - olimmehan opiskelleet kokosukeltajia.

Opimme  helposti, mikä ero on saarella, luodolla ja karilla. Kaikki aivan suoraan edessämme.




Meri lainehti pienesti, siirryimme tutkimaan talven jäljiltä rakkohauruja, samoille rantakallion kohdille, josta syksyllä keräsimme vesinäytteet ja tutkimme 2.9. rakkohauruja.

Löysimme rakkohauruja, mutta huomasimme selvän eron syksyyn:
• vesi oli silmin nähden sameaa
• äyriäisiä, katkoja, siiroja oli todella vähän
• rakkohaurut olivat limaisia ja leväisiä
• saimme ehdottomasti arvokasta tietoa seurantapaikaltamme

Nämä havainnot kiinnostavat varmasti meribiologi Henna Rinnettä Åbo Akademissa, jolle asiasta raportoimme. Henna vieraili koulullamme elokuussa 2021 Itämeri-viikolla.


Henna Rinne kirjoittikin meille terveisiä:


Hei Kati,


Kiitos tiedoista! Luin bloginne ja vaikutti siltä, että teillä oli ollut todella hieno luontoretki! 😊


Liittyen havaintoihinne veden sameudesta, niin välttämättä ei ole syytä huoleen. Keväällä esiintyy aina kasviplanktonin ns. kevätkukinta, joka saattaa hetkellisesti samentaa veden. Myös sulamis/jokivedet samentavat sisäsaaristoa näin keväällä. Voi olla, että muutaman viikon kuluttua näyttää taas kirkkaammalta.


Rakkohaurujen päällä kasvaa usein myös keväisin rihmamainen ruskolevä, lettiruskohahtu, joka saa levän ja rannan näyttämään limaiselta. Voi olla että näitte juuri tätä levää. Sekin hajoaa usein alkukesästä. Rakkohaurut näyttävät usein puhtaimmilta loppukesästä/syksyllä.


Henna Rinne, erityisasiantuntija

Luontoympäristöosasto, Vesien- ja mertensuojelu

Olipa hienoa ja tärkeää saada Hennan asiantuntijaterveiset. 
Emme ole enää IHAN niin huolissamme. Kiitos Henna viestistäsi!

Lisää käärmeitä - meidän kiinnostuksemme kasvoi ja kuvaajat palkittiin


Seurasimme kallion toisessa kohtaa ammattivalokuvaajia. Heillä oli yli puolen tunnin ajan tähtäimessään rannassa loikoileva musta kyy. Meidän kuvaajamme, Anne ja Emilia onnistuivat saamaan mahtavia lähikuvia kyykäärmeistä hieman ylempänä kallion suojissa.

Näin lähelle kyitä emme ole vielä retkillämme päässeet - se vaatii paikallaan oloa, huolellista ja liikkeissään varovaista kuvaajaa, joka ei läikytä varjoa kyyn silmiin. Silloin ne kaikkoavat, usein lähtevät jo pienestä töminästä pakosalle.

Kyykäärmekuvat: Anne


Lopuksi lounaaksi kuumaa keittoa, jälkiruuaksi puissa kiipeilyä ja mukavaa - mutta kaiken aikaa maastossa valpasta - yhdessä rakentelua.




Ikimuistoinen käärmeretki Kopparnäsiin tarjosi meille monta henkeäsalpaavaa luontoelämystä!
        
Näin retkestä kirjoitti 4.luokkalainen Lauri läksyssään:

             Retki Kopparnäsiin

Mentiin taksilla, meillä oli paljon tavaraa taksissa. Sitten purettiin ja nähtiin tosi paljon rantakäärmeitä. Mentiin rantaan ja etsittiin rakkohaurua.                                                               Oltiin syömässä ja nähtiin yksi kyykäärme.                                                                                              Me paistettiin makkaraa, etsittiin kiviä ja tehtiin niistä muistomerkki.                                     Laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin takaisin taksilla koululle.


        Nähdään taas - vapun jälkeen suuntaamme Pajulahden urheilukeskukseen leirikouluun 
             ja terveisemme tulevat toukokuussa sieltä!

              Hyvää kevättä ja onnea 8.5 kaikille Äideille!


       


      





perjantai 15. huhtikuuta 2022

Peipot laulavat ja jäät lähtevät - sehän on kevät!


Siis kevät on täällä taas…

Monien opiskeluponnistelujen, kokeiden, lukukuun 
ja kirjoitusläksyjen jälkeen eräänä aamuna vain huomaamme, 
että kevät on saapunut.
Kuvassa:
Haahka, YLE.fi- linkki
Peipot laulavat, lumisateesta huolimatta, kurkiparvia on nähty lentävän Inkoon yllä.

Se antaa toivoa keväästä, uudesta ja silti aina vuoden kierron mukaan meillä toistuvasta muuttolintujen saapumisesta.

On aika suunnata Linturetkelle rakkohaurukallioille Inkoon Kopparnäsiin, katsomaan ovatko isot haahkaparvet jo saapuneet.
Tiedämme, että saaristossamme ennen niin kovin uhanalainen merikotkakanta on lisääntynyt, mutta juuri se vaarantaa nyt haahkojen kantoja. 

Haahkat ovat helposti tunnistettavia kauempaakin, varsinkin selkeän isot ja musta-valkoiset koiraat.

Kokosukeltavia vesilintuja olemme YPIssä kerranneet juuri, 
tässä linkki, jos sinäkin kiinnostuit:

Kuinkahan onnistumme näissä ensi viikolla, 20.4 retkellämme:
• haahka- ja alliparvet tunnistamme varmasti, entäpä kurkiauran lennossa?
• kuinka monta kokonaan sukeltavaa vesilintua bongaamme linturetkellämme?


Olemme lähdössä matkaan ensi keskiviikkona, teemme keittokatokseen tulet ja asetumme kiikareinemme Rävbergetin näköalakalliolle, josta aukeavat upeat merinäkymät Porkkalanselälle.

Rakkohaurututkimuksemme ovat jännittävässä vaiheessa nyt keväälläkin:

• ovatko jäät jo lähteneet  Rävbergetin ja Kallioniemen rannasta? 
• miltä rakkohaurukasvustustot näyttävät talven jäljiltä?

Tutkimme Kallioniemen rantavedessä syyskuussa Itämeren tilaa, nimenomaan rakkohauruja tutkimalla.





Palaamme vielä kevätretkikuvien kanssa blogiimme retken jälkeen, mutta toivotamme jo tässä lukijoillemme hyvää kevään aloitusta tutun kappaleen sävelin ja tunnelmin!

Kopparnäs, Rävberget, Inkoo
Kuva: PR2-luokkamme