Vihdoinkin lähtöpäivä
Parais-Nagu tai suomeksi Parainen - Nauvo - lossilla menomatkalla. |
Lähdimme matkaan maanantaina 13.5 aamulla Inkoosta. Matkaa oli valmisteltu jo pitkään ja leirikouluasioita oli opiskeltu intensiivisesti edeltäneet 4 viikkoa. Viimeisimmät asiat olivat ensiapuharjoituksia. Opiskeltiin ja sidottiin nyrjähdyksiä, sidottiin haavoja ja harjoiteltiin eri tilanteita.
Seuraavana etappina ja pysähdyspaikkana oli Piikkiö, sitten matkamme suuntautui kohti Paraisia ja lossimatkaa.
Maisemat olivat huikaisevan kauniita.
Perillä Kirjaisissa
Juuri majoituttu, porukka lähdössä Kirjaisten luontopolulle. |
Ope selventää: - Pitkän pohdinnan jälkeen 3.+4. luokkalainen tyttökaksikko alakertaan, 5.+6.luokkalainen tyttökaksikko yläkertaan ja alakerran poikien huoneessa sitten 4.+5. luokkalaisemme.
Oppilaamme jatkaa: - Sitten me purimme kamat ja majoituimme huoneisiimme. Sen jälkeen me menimme syömään kartanon näköiseen rakennukseen (Kirjais Kursgård), joka oli tosi vanha. Meille kerrottiin, että se oli ollut ennen koulu (vuoteen 1965 asti ruotsinkielinen kansakoulu).
Ruokailun jälkeen lähdimme Kirjaisten luontopolulle, otimme paljon luontokuvia iPadeilla. Löysimme peuranjalan ja paljon karvoja maasta. Arvelimme, että ilves oli saalistanut sen.
Eevi ihmettelee, mistä pääsisi kiipeämään. |
Luontopolun alkumatkan ihmeitä - pahkarunkoinen mänty kuivalla kalliokankaalla.
Callum kirjoittaa: - Menimme 2,5 tunnin mittaiselle luontopolulle, eksyttiin pari kertaa ja löydettiin takaisin.
Kompassiharjoituksia teimme ennen polulle lähtöä, palautimme mieliin pohjoisen löytymisen ja muut ilmansuunnat sen myötä.
Kaikki hämmästelivät löytämiämme peuranjalkoja, luut kaluttuina, mutta sorkat ja karvat nilkoissa ihan ehjänä vielä.
Keto-orvokit kukassa kallioisessa saaristomaastossa. |
Ilma tuntui lämpöiseltä, meillä oli paljon energiaa taksimatkan ja lounaan jälkeen.
Palasimme kurssikeskukseen päivälliselle, jonka jälkeen lähdimme käymään Kirjaisten Bybutikenilla, ostoksilla, kuten oli suunniteltukin.
Illalla leikittiin pihalla leikkiä, josta tuli leirikoulun hitti: 10 tikkua laudalla!
Polkaisu - piiloon, tikut laudalle ja etsiminen saattoi alkaa. Uudelleen ja uudelleen, kunnes oli aika soitella kotiväen kanssa. Hyvin oli perille päästy ja paljon jo puuhattukin - ja vasta 1. päivä takana!
'Kuusi kukkii, kesä tulee' |
Venematka Stenskärille, ulkosaaristoon
Näkymä Kirjaisista lahdelle eli Omenaistenaukkoon. |
Odottelimme klo 9.00 Kirjaisten vierassatamassa,
tyynessä säässä, pilvettömän taivaan hehkuessa sinisenä kalastaja-alusta.
Välipalana harpoimme portaat tuulimyllylle, joka toimii nykyään kyläläisten ja veneilijöiden vapaana kirjastona, Bokmöllanina.
Kirjaisten satamasta matkamme jatkui ulkosaaristoon Stenskärille, jonne meidät kuljetti kalastaja Jarmo Ylitalo.
Stenskärillä koettiin ensin verkot hänen johdollaan, saatiin siika, hauki ja erikoinen härkäsimppu.
Opittiin, että puhdistunut Itämeri pitää rakkolevissään myös siloneulakantaa yllä, särmäneuloja esiintyy vähemmän.
Siloneulat olivat kuin pieniä, n. 8 cm mittaisia ohuita nauhamaisia kalanpoikasia. Tytöt pitelivät niitä käsissään.
Maisemat Stenskärillä ja Gråsöllä
Kuvassa oma PR2:n retkiporukkamme sekä luontokouluoppaamme Jessica. |
aurinko lämmitti ja meri kimmelsi saaren ympärillä.
Kuvasimme ja talsimme innolla eteenpäin.
Kierros kesti nytkin pari tuntia, maasto oli vaihtelevaa, hyvinkin kallioista.
Oppilaamme olivat taitavia retkeläisiä: kukaan ei valittanut vaivalloisesta polusta, pirunpellosta tai kallioisesta jyrkästä hiidenkirnusta, jotka ohitimme.
Näkymä Stenskäriltä Gullkronan suuntaan. |
Näkymä Nauvon suuntaan Stenskärin näkötornista. |
Rohkeutta kysyttiin, kun kivuttiin rauhallisesti yli 40 m. korkeuteen ulottuvaan näkötorniin, josta näkymät yli tämän siirtolohkaresaaren, 'Stenskärin', aina Nauvoon asti. Siirtolohkare sijaitsee saaren keskiosassa, kahden sukuhaaran tilojen keskellä. Kalastajatilat ovat siirtyneet sukupolvilta toiselle näillä nimillä: Västergård ja Östergård niiden sijainnin mukaan.
Lähellä tornia sijaitsee myös esi-isien rakentama kivikasa, kummeli. Jääkaudesta muistuttaa myös yli 8 metrin syvyinen suuri hiidenkirnu.
Saaren itälaidalla kulkee kivinen pirunpelto rannasta rantaan, kuvasimme sitä innolla.
Olemme opiskelleet paljon Itämerestä ja sen haavoittuvasta, murtovesialueesta.
Siksi pirunpellon kohta ilahdutti meitä, sillä saatoimme nähdä omin silmin, että suojelutyö alkaa tuottaa tulosta ja vesi on kirkastunut.
Tätä havaintoa tukivat myös kalastajaperheen meitä opastaneet ja kuljettaneet Agneta Jansson ja Jarmo Ylitalo, joilla on vuosikymmenten kokemus vedenlaadusta, kalakannoista ja niiden hiljalleen elpymisestä.
Autiosaari eli lounas Gråsöllä
Kalastajamme kyyditsi meidät ja lounaamme viereiselle, asuttamattomalle ja heidän omistamalleen saarelle.Luvassa oli vastasavustettua siikaa ja kuumia perunoita - olimme jo niin nälkäisiä!
Amy käsittelee puukkoa. |
Lököilimme myös ja nautimme auringon lämmöstä.
Väinö toimessa. |
huikea kallio, n.20 metrin korkeuteen.
Väinö, Kati ja Callum saarenympärys- kierroksella. |
Päätimme saarta kiertäessämme kerätä mahdolliset roskat, pitää siis SiistiBiitsi talkoot. Saari oli hyvin siisti rantaviivoineen kaikkineen, saimme vain pienen muoviämpärillisen roskia.
Saimme luvan saaren omistajilta liittää kohteemme SiistiBiitsi kartalle, sieltä sen voit bongata, Nauvon eteläpuolelta, ulkosaaristosta.
https://www.siistibiitsi.fi/
Gråsö Yksityinen
Osoite: Gråsö, 21650 Parainen, Suomi
Talkooryhmä: Merituulen koulun pienryhmä 2
Siistimme Gråsön rantoja kiitokseksi hienosta vierailusta Stenskärin kalastajaperheen luona.
Palasimme navakan pohjoistuulen myötä kotisatamaamme Kirjaisiin. Päivällispöydässä puhe uimisesta + 6C-asteisessa meressä voimistui. Ope lupasi lähteä kuvaamaan, ei tosiaankaan kastautumaan. Sauna lämpiämään ja kohti rantaa.
Totisesti viisi rohkeaa uimaria kastautui ja kunnolla ja sitten juoksujalkaa saunan lämpöön.
Ope päästi vasta perusteellisen lämmittelyn ja kuivattelun jälkeen iltanuotiolle, makkaran ja tikkupullan paistoon ja antoi leikkiä hevosleikkejä ja lempparia: 10 tikkua laudalla aina klo 22.20 asti. Iltadiskosta tulisikin AAMUDISKO! Hyvää yötä!
Viimeinen aamu - diskoa, vesitutkimusta ja hyvästit Kirjais Kursgårdille
Eevi, Anne, Jessica ja Amy tutkimuspuuhissa. |
Aamudiskossa soi herätyksenä (oppilaiden mielestä) kaameaa 70-80 lukujen hittikimaraa, joten oli aika saada uutta musaa listoille. Se oli hauskaa, varsinkin näin ennen aamupalaa.
Aamupalan jälkeen lähdimme vierassatamaan tutkimaan Itämeren veden laatua, syvyyttä, arvioimaan asioita ja mittaamaan PH-eli veden happamuutta.
Jessican johdolla opimme ottamaan vesinäytteitä, ryhmissä kirjattiin havaintoja, aistinvaraisia ja myös mittakelpoisia.
Veden syvyysmittaus. |
Näkymä kirkkaaseen pohjaan asti laiturilta. |
Normaali näkösyvyys toukokuussa
yli 3 metriä, pohjan kivet olivat kuorrutettuja ahdinpartalevällä sekä pilviruskolevällä.
yli 3 metriä, pohjan kivet olivat kuorrutettuja ahdinpartalevällä sekä pilviruskolevällä.
Näin päättyi elämyksellinen, tutkiva luontoleirikoulumme.
Paras tieto meille vesitutkimuksistamme oli, että tulos oli PH-arvoltaan neutraali eli juuri sellainen kuin merien happamuuden tulisi ollakin.
Kaunis kiitos kaikille tukijoillemme!
Kiitos kaikille, jotka ovat olleet taloudellisesti tukemassa leirikoulumme toteutumista:1. https://inga.sparbanksstiftelserna.fi/fi/
2. Ingå Lions Club
3. Merituulen koulu
4. Café Lumme - kahvilatoimintamme,
jota perheet tukevat mahtavasti leipomuksilla
ja myytävillä tuotteilla
6. luokkalaisemme kirjoitti kotimatkasta: - Sitten taksi tuli hakemaan meidät ja lähdimme ajamaan kotia kohti. Anne luki meille taksissa Tassu Trioa (ope nuokkui omalla paikallaan, oliko se nukahtanut?), pysähdyimme kahvilaan ja ostimme jäätelöt. Minä otin Unicorn Jättiksen.
Mottomme toteutui:
Kaikki yhdessä, kaikki mukana!
Näytteenotto LIMNOSNOUTIMELLA - jännittävää! |
PH-arvo oli 7. |