Uskolliset lukijamme - kiitos teille!

Katin luokan blogi jatkaa elämäänsä…

Olen saatellut oppilaani yläkouluun viime toukokuussa, hyvästellyt lukijamme kesäkuussa ja hämmästellen todennut nyt lokakuussa, että blogimme lukijat seuraavat ’meitä’ edelleen.

Lokakuun alkuun mennessä sivuillamme on ollut yhdeksän vuoden aikana yli 12 300 lukukertaa.

Kiitos siitä kaikille teille!

Tässä meidän joukkomme sellaisina kuin he minun muistissani ovat:

Iloisia, aktiivisia luontoretkeilijöitä.
Kuvassa Seilin saarella, kansainvälisessä merentutkimusprojektissa, toukokuussa -23

Mikäpä siinä, siis jatkan luontoaiheilla, koulumaailman kuulumisilla harvakseltaan, mutta kuitenkin.

Harrastimme luontokuvausta kaikki yhteiset kouluvuotemme, hyvin tuloksin.

Olette voineet vuosien varrella niitä ihailla blogisivuillamme.

Oppilaiden ja open yhteinen projekti on ollut luontokuvaus.

Niinpä osallistumme https://luontoliitto.fi/luontokuvakilpailu2024/

Kilpailuun toivotaan viiden talvikuvan sarjaa, tässä ovat meidän talvikuvamme, 

joilla kilpailuun osallistumme:

1. Aamu kajastaa pakkasessa, Inkoon vierassatama, tammikuu 2023

2. Minne seilaisin? Inkoo vierassatama, helmikuu 2022

3. Talven herkkyys palstallamme, Inkoo helmikuu 2023

4. Meidän oman koulupalstan talven ihmeitä, Inkoo helmikuu 2023

5. Talven kauneus Mustionjoen varrelta, Billnäsissä maaliskuu 2023

 

Kauneus on katoavaista, mutta muistoja ja talvisia hetkiä olemme saaneet talteen. Näillä luontokuvilla osallistumme Luontoliiton linkin talvikuvakilpailuun.

Kaikkea hyvää lukijoillemme ja pysytään kanavalla!

Hyvästi Inkoo!

 Kesä on nyt…

Mikä vapauden tuntu, kun saa pyöräillä, uida, lököillä tai ahkeroida ja aivan omassa tahdissaan.

Oppilaat ja opet ovat kirmanneet kesälaitumille. Niin mekin Merituulen pienryhmästä.

Tämä kesä poikkeaa open kohdalla entisistä, sillä sen jälkeen vain Katin oppilaat palaavat koulunpenkille. Kati jää eläkkeelle Inkoosta ja jatkaa kouluttajana hieman erilaisissa kuvioissa ensi syksynä.

Tiedä vaikka Katin tapaisi myös luontoasioiden parista!

Koska ope siis jatkaa syksyllä uusien tekemisten parissa, myös Katin luokka-bloginpito pienryhmän toiminnallisena päiväkirjana päättyy nyt.

Kiitämme kaikkia reilusti yli 11000 lukijaa, jotka olette tarinoitamme lukeneet ja toimintaamme seuranneet yli 8 vuoden ajan.

Oli viimeisellä kerralla koululla käydessä ihan pakko kaartaa vielä PALSTAMME kautta ja huomata, kuinka terhakat koivun ja hevoskastanjan taimet ovat valmiina jatkamaan metsän monimuotoisuuden kehitystä.

Alakuvassa Katin luokka viimeisessä leirikoulussaan
Rövassissa, seurakunnan leirikeskuksessa,
huhtikuussa 2024.

Kesäinen havainto valtatie 51:n varrelta, kosteikkoiselta niityltä, pyörän selästä - kuinkas muuten!

Maariankämmekkä, Inkoo-Raaseporin rajalta.
Kuvat: Kati

Päivä Bågaskärillä

 Itämerellä, Inkoon ulkosaaristossa

Itämeri-opintomme huipentuivat päiväretkelle Inkoon ulkosaaristoon 8.5.

Siellä meitä odotti Meripelastusseuran Bågaskär ja saari-isäntänä Teemu Hotanen.

Lauri valmiina matkaan.

Aamu valkeni kylmänä mutta niin kirkkaana.

Eväät pakattiin Inkoon pienvenesatamassa taksiveneeseen ja matka kohti Bågaskäriä saattoi alkaa.

Tämä oli lukuvuoden viimeinen opintoretkemme, ilmassa hieman haikeuttakin.

Luvassa oli kuvaustehtäviä, meripelastustoiminnan esittelyä ja nykyisen koulutuskeskuksen tiloihin tutustumista.

Olipa luvassa vartiotornissa käynti (ehkä…)ja Teemun yksityiseen museoon tutustuminenkin.

Mutta ensin piti päästä matkaan.

Matkalla…

Merimatka Mirellalla, kapteeni Tomas Backmanin kyydissä.

 Perillä…

Venelaituri Bågaskärillä.

Eväslaatikot vietiin koulutuskeskuksen keittiölle ja sitten Teemun yksityiselle merenkulun ja meripelastukseen liittyvälle museolle takaisin rantaan. 

Museo tunnetaan saarella nimellä ’Verkkovaja’.

Kyseltävää ja katseltavaa riitti, pelastukseen tarvittavat välineet olivat jopa 100 v. vanhoja, Teemu on varsinainen keräilijä.

Kuvan Itämeren norpan kohtalo kiinnosti kovasti Kasperia, Lauria ja Danielia.

Kuvata sai ja tallensimme valintamme mukaan omille iPadeille kiinnostavia juttuja.

Teemu jaksoi opastaa ja kertoo tässä
tärkeästä miinanraivaustyöstä sodan aikana ja sen jälkeen.

Tornissa…

Kuvattu vartiotornin kiikarin linssin läpi.

Hyvällä säällä näkymät tornista aukeavat Tallinnan rannikolle saakka.

Saaren maisemia…           

Kiitos päivästä ja näkemiin, Bågaskär!

                   

                                         

Kopparnäs kutsui - monialaisten opintojen MOK-viikkoon

 Ihmeellinen Itämeri

Olimme alkuviikon päivät Kopparnäsissä

5.-6.luokkalaisten kesken                

tutkimassa meriveden tilaa 

ja mittailemassa sen laatua talven jälkeen.

Tehtävät oli pohdittu, oppilaat jaettu ryhmiin ja hommat saattoivat

alkaa.

Samaan aikaan ylhäällä Rävbergetin huipulla Ilona-ope

kertoi merilinnuista ja kaukoputkella havainnointi onnistui

hienosti.

Kalalokkeja, harmaalokkeja, haahkoja, isokoskeloita, joutsenia, kalatiiroja sekä yksittäinen pääskykin bongattiin.

Kaikkein kiinnostavimmaksi luontohavainnoksi taisivat silti päästä lukuisat soidinmenojaan pitäneet rantakäärmeet.

Käärmeiden Kopparnäs

Niitä havaittiin jo perjantaina, kun olimme oppaina toimineiden oppilaiden: Danielin, Laurin ja Ingan kanssa valmistelemassa tulevaa MOK-viikkoa Kopparnäsissä. Kuvassa Inga.

Havaitsimme silloin myös talvihorroksesta heränneen kyykäärmeen, jota saatoimme rauhassa kuvata.

Ihmeellinen Itämeri

Maanantain ja tiistain ryhmille saatoimme tarjota:

Meriveden pH-mittausta, rakkohaurututkimista sekä eliöiden tunnistusta, jääkauden merkkien tunnistamista silokallioilta sekä paljon oppia käärmeistä.

Kopparnäsin kallioilla tehtiin tutkimusta, hienosti parityönä ja oppailta tietoja kysellen.

Päivät kuluivat nopeasti, sää suosi vesitutkimuksia ja olemme valmiita Luonto-Liiton kouluvierailijaa kuuntelemaan. Ritva Kivikkokangas-Sandgren saapuu torstaina ja perjantaina koulullemme.

Kiva kuulla, mitä hän kertoo meille lisää Itämeren ihmeistä.

Me olemme tietoisia Itämeren erityispiirteistä ja osaamme silloin myös vaalia ja suojella yhteistä 

ympäristöämme.

Näkemiin Kopparnäs!

Hienot retket, hieno porukka!

 Leirikoulu Rövassissa 24.-25.4

Leirikoululaiset matkalla rantaan kivikompassin tekoon - historiaa oppimassa.
Mukana päivässä iloksemme myös Erkki-vaari.

Takatalvi ja uusi lumi maassa 

Suunnitelmat ovat koetuksella, kun takatalvi näyttää luonnon voimansa. Aamulla oli lämpöasteita +2C, tiet jäässä, lunta 20 cm ja kesäkumit alla.

Onneksi pääsimme turvallisesti perille ja kun varusteet ovat hyvät, ei takatalvikaan haittaa hommia.

Jääkaappi oli retkimallia: kestävä laatikko keittön portailla - hyvin toimi.

Meillä oli paljon tutkittavaa ja opittavaa Rövassin ja Inkoon historiasta.

Rövassin rannassa teimme heti innolla     

kokeita muhkeilla lumipalloilla. 

Kuinka nopeasti tai hitaasti ne sulaisivat?

Totesimme yhdessä, että…

Melko pian, mutta hetken kelluivat osin pinnalla, suuri osa veden alla - kuin jäävuoret!

Hyistä oli merivesi!

Sitten lounas ja kivikompassin tekoon.

Sofi ja Inga tutkivat jääpallojaan.

Historiaa oppimassa - kuinka tehdään kivikautinen kivikompassi

Saimme leirikoulua varten ohjeistusta ja konsultaatiota Kristin Lauharolta, joka kertoi kivikompasseja rakennetun keskiajalla etenkin rannikkoseudulla länsipuolella maata. Todennäköisesti myös Inkoossa.

Ajatuksena oli auttaa merenkulkijoita, kalastajia ja rannikkoseuduilla asuvia. Suunnat saatiin luonnonmerkeistä, tähtitaivaan kuvioista ja vanhan kansan tietämyksestä.

Me käytimme tärkeimmän suunnan eli pohjoisen varmistamiseen kompasseja sekä GPS-varmistinta.

Muuten teimme ohjeen mukaan:

• jokainen sakara on 45˚ kulmassa seuraavaan, merkitsimme ensin pääilmansuunnat maastoon

• keskuskivi on muita jykevämpi, jotta se erottuu maastossa tai kalliolla

• pääilmansuuntien kivet valittiin isommiksi ja sakarat tehtiin pitemmiksi kuin väli-ilmansuuntien sakarat

• vain pohjoisnuoleen tulee kolmiokärki

Kivikompassin paikaksi valittiin hieman syrjässä oleva kohta,
 jotta se saisi olla rauhassa mahdollisimman pitkään.

Hyvästi, Rövass

Tämä oli 5.-6.luokkalaistemme viimeinen yhteinen leirikoulumme, ja tärkeä meille olikin.

Pelasimme yhdessä, jaoimme kaverin kanssa huoneen.

Keittiövuorojen vastuut hoidettiin todella hienosti ja tarkasti.

Kaikesta huomasi, että olemme jo kokeneita leirikoululaisia.

Seuraamme ohjelmaa, mutta nautimme myös vapaista hetkistä.

Vaahteran ympärysmittaan tarvittiin jo lähes koko pienryhmä.

Vihdoinkin kevät!

Vihdoinkin kevät…

Keväisen punatorvijäkälän tallensi tässä Lauri 6.lk palstan maisemissa.

Havaintomme palstalta 11.4

Teimme YPIn tunnilla 11.4 kuvausretken palstalle ja kallioympäristöön, jossa edellisen kerran mittasimme ja kuvasimme talvea. Niin on näkymä nyt varhain keväällä erilainen. 

Elämme todellakin neljän vuodenajan ilmastossa ja leveyspiirillä. 

Metsänpohja on märkä

Runsaslumisen talven jälkeen kevät on …märkä!

Lämpötila oli +9 C astetta, palsta oli täysin veden vallassa. 

Ihmettelimme ilmiötä yhdessä.

Olemme tarkkailleet kevään tuloa palstalla vuodesta 2016,

tämä on ensimmäinen tulvakevät.

Meillä on tieto kosteikkokohdasta, 

joka on aina keväällä märkä, 

mutta nyt kaikki palstamme tolpat olivat veden alla 

eli koko aarin alalla oli seisova vesi. 

Lumet olivat jo sulaneet täysin, 

kalliot olivat myös sulavesien kastelemat.

Kertauskurssi syksyn jäkälistä ja sammalista

Kati-ope ilahtui, kuinka hyvin 6.luokkalaiset hallitsivat syksyn kenttäopiskelujen sisällöt, eli jäkälät ja sammalet olivat hyvin muistissa.

Siirryimme punatorvijäkälän keväisten (Huom! Lukijalle: tämä jäkälä kukkii ja on punareunainen VAIN keväällä) kuvaamisten jälkeen urheilukentän ojapaikoille ja siellä havainnoimme sammakonkudun kehitysvaihetta.

Jesper, 6.lk kuvaajana - oikealla alhaalla hänen erikoinen löytö:
Punavärinen sisäpinta hirvenjäkälällä.

Kuvat: Kati-ope

Katin iloinen uutinen on oma jäsenyys Luonto-Liiton Monimuotoisuutta metsäsuhteisiin- ohjausryhmässä.

https://luontoliitto.fi/kouluvierailujen-aiheet/

Siellä pohditaan omaa metsäsuhdetta ja tarjotaan konsultaatiota näihin suunniteltuihin metsäaiheisiin kouluvierailuihin. Sattuipa mukavasti 😉

                               Nautitaan ja mennään metsään taas!  Hyvää kevättä, t. PR2:n väki

                                          

Heurekassa!

Fotosynteesiä laboratoriossa 

Saimme kerrattua biologian tärkeimpiä asioita laboratorio-oloissa, kaikki osallistuivat hyvin.

Pohdimme ja kertasimme, mitä yhteyttämisessä oikein tapahtuukaan….siis FOTOSYNTEESISSÄ…

Kati seuraili tyytyväisenä: happi, hiilidioksidi, sokeri, vesi ja ahh! Niin tärkeä ☀️ - kaikki oikeassa järjestyksessä eli hyvin oli syksyn opittu asia hallussa.

Tottakai, kun laboratoriossa apuna tutkijan suojatakit, mikroskoopit, -70 C jäähtynyt hiilidioksidi, kaikki keskittyivät tosi hyvin.

Kokeet tulivat tehdyksi, oikeaa lehtivihreää koeputkiin, happea syntyy!

Yhteyttämistä tapahtuu ja lopuksi näyttävä koe palamisteaktioon, kun liekki sai happea:

Siirryimme Abloy- työpajaan ’ Viestejä tulevaisuuteen’

Fahd ja Lauri koodaavat oman laatikon lukkoa
pajan vetäjän ohjatessa,

Kokosimme ohjeitten mukaan puisen laatikon, johon jokainen koodasi omat avaussymbolit ja valmista tuli.  Sisään laitettiin lastupalaan kirjoitettu viesti, josta voi vuoden päästä tarkastella, pitikö lupaus!

Kasper ja Jesper rakentavat.

Opintoretkipäivä oli mukavaa vaihtelua.

Ope kirjoitti muistiin, miten asiat sujuivat pajoissa. Antoi jopa tuntiosaamisesta numeroita laboratorio-tunnilta.

Omaa aikaa piti moni parhaana juttuna, kaikki rakensivat taidolla mäkiautoja, kävimme myös Elämää avaruusasemalla- näyttelyssä.

- Kannatti käydä, kuului monen suusta!

Sofi ja Janeli piirtävät, tekoäly tulkitsee ja piirtää mukana.

 

Oikein hyvää arkista aherrusta kaikille, kohti kevättä mennään!

                                   Toivottelee, PR2:n väki